Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu 

Eilen suljin työpaikan oven pitkän päivän jälkeen kello 22.10. 

Työpaikan sähköinen lukko valaisi punaista. Avaimet olivat sisällä työpöydällä kalenterin ja työpuhelimen päällä odottamassa Erja-sijaisen ekaa päivää. Enää en pääsisi sisälle. 

Ja mieli oli että JEE! 

Nukuin kuin tukki. Aamulla katselin miten ilma oli suloisen aurinkoinen, kukkaset vielä kaikissa puhtaissa väreissä. Luin kerrankin lehdestä rauhassa uutisia ja siivosin sen jälkeen työpöydän uutta varten. Melkein kiljaisin onnesta, kun saatoin puuhailla sen verran verkkaisesti, että pystyin kuuntelemaan radiota toisella korvalla. 

Löysin laatikosta hienon mustavalkoisen Tampere-kalenterin. 

Kalenteriasia on oikeastaan syvästi symbolinen. Luovutin työpaikalle työkalenterin, joka pursusi työmerkintöjä, ja vain jossakin marginaalissa oli joku oma asia ja meno. Nyt seinällä on kaunis kalenteri, jonka joka ikinen ruutu on omaa aikaani.

Kuulin eilen, että olen järjestänyt ja tehnyt oman työni niin tehokkaasti, että nyt alkuun työteliästä sijaista, yrittäjää, hirvitti. No huh sentään, moneltakin kantilta. Ennen muuta toivon, että hän ei säikähdä ja lennä pois.   

Aiemmin ajattelin, että koetan opiskella ainakin kuusi tuntia päivässä. Tänään ekana päivänä saldo on ehkä viisi, mutta kaikki olivat tiheitä tunteja. Onnistuin kahlaamaan Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston tunnussanahelvetin läpi ja löysin Korpin ja Moodlen ja opintoaineistojen lähteille. 

Nyt mulla on aktiivisena kaksi liiketalouden perusopintojen kurssia: yrittäjyyden perusteet ja johtamisen perusteet. Taidan vielä ennen iltaa käydä kurkistamassa mahtuisiko syksyyn vielä joku viestinnän johtamisen / organisaatioviestinnän kurssi. Kävisin vain kuunteluoppilaana, jos joku luento olisi. Kaksi peruskurssia riittävät alkuun. 

Huomasin, että yrittäjän lapsena olin heti sisällä liiketalouden perusteiden aiheissa. Ihan kotoinen olo.