Kirpparille

 

Kaivelen kaappien perukat lattioille ja pyykkiin. Poika kasvaa joka suuntaan. Vuosi sitten käytetyt paidat ja housut ovat pari kokoluokkaa liian pieniä. Itse asiassa poika on nyt siirtynyt kokonaan lastenluokista miesten kokoihin. Kasvu on niin nopeaa, että muutamia paitoja ei edes ehtinyt käyttää kovin monta kertaa. Niin se näköjään menee: yhdessä vuodessa lastenkengistä miehen saappaisiin.

Tytön kohdalla törmään eskariaikoihin ja lievään kaihoon. Löytyy numeron 30 luistimet, juhlakenkiä, päikyn kuvassa oleva vaaleanpunainen farkkuhame ja iloinen puna-keltainen villatakki, jota käytettiin paljon. Tulee niin elävänä mieleen se vaalea ja hapsottavatukkainen, ajatuksissaan vähän salaperäinen, ylisöpö pikkutyttö. Väistämättä hymyilyttää - mutta samalla tulee niin ikävä! Elämä, voisiko ajan pysäyttää! Keijukaistyttöjä ei perheessä ole koskaan liikaa.    

Jotain olen säästänyt aiemmin ja säästän nytkin miettimättä: molempien lapsien käyttämä farkkulippis, joka tuo heti mieleen leikkipuistot ja auringon, tietyt vauvan tumput, pari perintönä kulkevaa mekkoa (menevät aikanaan siskon tytöille). Jossakin pussissa näitä on lisää: pieni kansallispuku, esikoisen potkareita, joissa on kuluneet polvet ja varpaan kohdalla reikä, ukin tuoma prinsessamekko, jonkun ekat kengät.

Lapset kasvavat, toivottavasti minäkin.