Kevät

Yoko Onolla on YES-teos. Se on juuri se, jota Lennon kiipesi katsomaan. Korkeiden tikkaiden päässä saa nähdä kattoon raapustettuna pienenpienen, avoimen sanan. Siitä vain. Vihreää valoa. Kyllä, oikeasti kaikki on mahdollista. (Kannattaa edes yrittää.) Tätä yritän toitottaa itselleni joka päivä.

Kevät kohisee niin ettei meinaa pysyä perässä. Päivässä kahdessa tapahtuu niin paljon. En enää muista ensimmäisiä kevään merkkejä. Oliko se vielä maaliskuuta, kun eka joutsenpari lensi yli? Koohottivat, kailottivat jännällä äänellään. Meillä pihamaalla lumet sulivat kokonaan vasta noin viikko sitten. Tänä vuonna kinosvuoret olivat korkeita, talvella riitti kolattavaa.

Nyt kukkii komeasti: krookuksia, sinivuokkoja, valkovuokkoja (vasta pari päivää), ekat tulppaanitkin ovat avautuneet. Kaikkia pihan kasveja en tietenkään tunne. Ennen meitä täällä asui Sirkka-rouva, jonka kuvittelen tänne lierihatussaan istuttelemaan sipuleita ja luonnonkasveja.  Lähettää terveisensä joka kevät. 

Vihdoin pääsin kevättöihin! On niin juhlava hetki, kun saa heitellä kalkkeja ja lannoitteita pihamaalle. Löysin varaston perältä mahtavan purkin sitä samaa rakeista ainetta, jota muistan heitetyn maalla pelloille. Myrkkyä, mutta sai mennä. Muistelin samalla ukkia. Hän oli sitä polvea, joka nuorena kylvi vakasta ja vaihtoi toukotöihin puhtaan paidan.      

Teen terassikautta oikein hartiavoimin. Tässä kämpässä terassi on tehty hiekan varaan lasketuille puulaatoille. Vuodet ovat liottaneet puuta ja kuluttaneet pintaa. Kun en kaupasta löytänyt samankokoisia laattoja, aloin naputtelemaan räjähtäneimpiä… ja kohta naputtelinkin jo kaikkia laattoja kokoon. Nyt olen maalausurakan loppusuoralla. Oikeasti, maalilla saa ihmeitä aikaan. (Ei ehkä tarvitakaan uutta terassia, kuten ajattelin.) Voin kyllä ihmetellä myös itseäni: tein tämän ihan itse.

Päivän tärkein: Eilen siskokulta synnytti vauvan. Sai toisen tyttären. Kuvissa uinuu salaperäinen ruusuposkinen keijukainen. Miten ihmeelliset pienet kasvot! Eilinen meni vauvahuumassa ja –ilossa, joka jatkuu. Joskus arjessa pääsee koskettamaan elämän syvintä salaisuutta. Pieni Neiti Kevät.